Juttu on kerrottu preesensissä ja kaikkitietävän kertojan avulla - vaikka kerrotuista tapahtumista on kulunut kymmenen vuotta eikä Laine itse ollut edes paikalla.
Kerrontatekniikka on rekonstruoitu reportaasi, aikamuotona itse asiassa historiallinen preesens. Rekonstruoitu reportaasi rikkoo yhden reportaasin tärkeimmistä, mielestäni ehkä sen kaikista tärkeimmän, periaatteen: läsnäolon vaatimuksen.
Tästä johtuen jutussa on omat eettiset ongelmansa. Kertoja esittää yleisenä totena tapahtumia ja ajatuksia, joita on jälkeen päin mahdoton todeksi osoittaa:
Kun yliperämiehelle tulee jano, konepäällikkö muistaa, että lähellä saunaosastoa on laivan varasto, ja miehet käyvät hakemassa sieltä Coca-Colaa. Kosonen kertoo Lommille, ettei heillä ole hätää niin kauan kuin alus kelluu vapaasti.Lähteitä on toki käytetty runsaasti, on haastateltu pelastajia ja tutkijoita, luettu pöytäkirjoja.
Lopputulos on mielestäni onnistunut ja uskottava, joskaan ei tyypillinen suomalainen lehtijuttu. Pientä Valittujen Palojen Tapahtui tosielämässä -efektiä ei voi välttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti