Öööööööö.

"Kate on tullut Uudesta-Seelannista Müncheniin Oktoberfestiin juopumaan oluesta. Hän juo sitä omasta litran vetoisesta tuopistaan, muiden tuopeista, tyhjään pöytään jääneistä tuopeista, mistä vain; olut loiskuaa, pöydät uivat, Katen sininen mekko on jo edestä märkä.

Australialaiset ja uusseelantilaiset ovat riisuneet paitansa. Kukaan ei ole enää aikoihin istunut, seistään, ensin lattialla, sitten penkeillä, lopulta pöydillä. Öööööööö.

Kiima surisee Katen ympärillä, mutta hän liikkuu poikien keskellä yhtä pelotta kuin paljasjaloin ammottavien tuopinsirpaleiden seassa, keimailee ja villitsee. Hänet on helppo kuvitella kotiin farmille, hevosen selkään, puuhun, leikkeihin poikien kanssa. Mitä enemmän hän juopuu sitä sensuellimmaksi muuttuu. Rinki ympärillä tiivistyy, ja sitten poikajoukossa pettää: joku kaappaa Katen olalleen, kuraiset jalat sätkivät ilmassa, torvisoitolta ja mölyltä ei voi kuulla mitään, monet kädet repivät mekon helmaa, yksi niistä repäisee pikkuhousut ja upottaa riekaleet oluttuoppiin.

Alaslaskettu Kate on olevinaan vihainen, kiskoo helmoja hämillään ja luimistelee alahuuli törössä. Sitten häneltä pääsee hymy ja hän tarttuu taas tuoppiin. Tästähän kaikki olivat puhuneet: syksyllä Müncheniin sikailemaan, sillä kotona on ryhdyttävä aikuiseksi."

Tässäpä aistivoimainen jutun aloitus! Ei kuluteta turhia merkkejä muinaisiin roomalaisiin, vaan mennään heti sinne, missä roiskuu ja lotisee. Ensimmäisessä virkkeessä kuitenkin identifioidaan kuvauksen kohteena oleva henkilö ja samalla annetaan konteksti raisun kuvauksen ymmärtämisen takeeksi; Oktoberfest on tapahtuma, johon tullaan vaikka toiselta puolelta maapalloa.

Vuosi on 1985 ja lehti Hesarin Kuukausiliite (11/1985). Kenen tekstistä on kyse? Itse veikkaisin ensimmäisenä Esa Keroa, mutta ei, juttu edustaa kolmekymppisen Ilkka Malmbergin tuotantoa.