2. maaliskuuta 2010

Poimintoja historiasta: Neekerinä kaupunkia kiertämässä

Aloitan kertovien lehtijuttujen esittelyt Aarre Haunian jutulla "Neekerinä kaupunkia kiertämässä". Absurdihkon oloinen juttu on julkaistu Apu-lehdessä 14/1955. Matti Jämsä oli tuolloin tehnyt tempauksiaan jo kolmen vuoden ajan, ja Haunian osallistuvan journalismin palanen onkin selvästi sukua Jämsän eksperimenteille. Voisi kuvitella, että Jämsä olisi halunnut tehdä tämänkin jutun, mutta hänen kasvonsa olivat toki jo lukijoille niin tutut, ettei naamioituminen olisi tainnut onnistua. Edellisenä vuonna Jämsä oli muun muassa esiintynyt naisena Rovaniemen Naisvoimistelijoiden juhannustyttökilpailussa sekä Linnanmäen vedenneitona.

Juttu alkaa sillä, että Haunia taivuttelee valokuvaajan lyömään häntä nyrkillä ylähuuleen. Pitihän huulet saada turpoamaan sopivasti naamioitumista varten:

Kymmenen tunnin kuluttua se [ylähuuli] olisi äskeisen lyönnin jälkeen sopivasti turvonnut. Silloin sen pitäisikin olla sitä. Silloin muuttuisin neekeriprinssi Tico-Ticoksi Afrikan Kultarannikolta.
Jutulle oli ajankohtaisia perusteita. Prinssi Ankrah oli aiemmin ottanut suomalaisen Sinikan vaimokseen Sinikka oli muuten juurikin yksi niistä Linnanmäen vedenneidoista, jollaiseksi Jämsäkin tekeytyi. Ylen Elävästä arkistosta löytyy klippi näistä neitokaisista.

Haunia oli ihmetellyt sitä kohua, jonka erirotuisten avioliitot lehdistössä synnyttivät. Hän halusi selvittää, miten helsinkiläiset kaduntallaajat suhtautuisivat yönmustaan mieheen.
Kohta yrittäisin antaa kysymyksiin AVUN reportterina vastaukset - luullakseni ensimmäisenä journalistina maailmassa.
Huuli turposi suunnitelmien mukaan, ja kampaajalla ja maskeeraajalla käynnin jälkeen "peilistä minua tuijotti musta, villinnäköinen neekeri". Maskin ylläpitäminen tuntui niin haastavalta, että kampaajarouva Hellä Säteri kävi Haunian käsipuoleen hänen suomalaiseksi daamikseen ja naamion kohentajakseen. Lisäksi tiimiin kuuluivat valokuvaaja sekä avustaja, joka seurasi noin sadan metrin päässä kirjaten ylös Hauniaa vastaan kulkeneiden ihmisten reaktioita, jotka olivatkin perin kiinnostavia.

Epäluuloisia kommenttejakin kuultiin, mutta esimerkiksi ravintolassa Tico-Tico sai varsin ystävällistä kohtelua osakseen. Kokemus saikin Haunian toteamaan tekstinsä loppupuolella:
Ihanaa on Suomessa taivaltaa neekeriprinssinä. Ylen kohteliasta ja vieraanvaraista on Suomen kansa, eikä tunne rotuennakkoluuloja.
Ja hyvä niin onkin.
Jutun lopettaa nimimerkki Teekkari-Helmeri, joka kertoo omasta näkökulmastaan, miltä Haunian visiitti teekkarien luona Polilla näytti. Helmerin oma daami seurasi Tico-Ticoa niin kiinteällä ja kostealla katseella, että Helmeri päätyi lopettamaan oman osuutensa ja sen myötä koko jutun katkeransävyiseen toteamukseen:
Miksen minä ole neekeri.

1 kommentti:

  1. Muistuu mieleen Günter Wallraff, jonka teoksen Pohjalla luin silloin joskus. http://en.wikipedia.org/wiki/G%C3%BCnter_Wallraff

    VastaaPoista