Kertomuksellisessa eli tarinallisessa journalismissa kerrotaan todellisesta maailmasta käyttäen fiktiolle tyypillisiä kerrontakeinoja, kuten dialogia, kohtauksia ja cliffhangereita. Tyypillisiä kertomuksellisuutta hyödyntäviä juttutyyppejä ovat esimerkiksi reportaasi ja henkilöjuttu.
Kertomuksellisen journalismin ensisijaisena tavoitteena ei ole tiedonvälitys, vaan elämysten tarjoaminen ja ymmärryksen lisääminen. Kun perinteinen uutinen nojaa ajatukseen objektiivisesta tiedosta, kertomuksellisessa journalismissa ymmärretään, että eri ihmisten tulkinnat samasta tapahtumasta voivat olla hyvinkin erilaisia ja silti kaikki totta. Tämä ei saa silti johtaa totuuden hylkäämiseen. Tarinalliseen juttuun ei saa keksiä sisältöä, vaan kaikkien tosina esitettyjen tapahtumien on pidettävä paikkansa yksityiskohtia myöten. Fakta ei saa livetä fiktion puolelle.
Kertomuksellisista jutuista on yleensä löydettävissä voima ja vastavoima. Voima voi olla esimerkiksi kahden ihmisen välinen rakkaus, ja vastavoima suku, joka ei hyväksy suhdetta. Voima voi olla ihminen ja vastavoima päihderiippuvuus. Voiman ja vastavoiman välisestä dynamiikasta syntyy juttuun draaman kaari käännekohtineen.
Siinä missä uutinen aloitetaan kertomalla tärkein asia ensin, tarinallisen jutun rakenne perustuu usein kronologiaan. Mielenkiinnon lisäämiseksi kronologia voidaan rikkoa: henkilöjuttua ei kannata välttämättä aloittaa päähenkilön syntymästä, vaan aloitukseen nostetaan jokin kiinnostava tapahtuma henkilön elämän varrelta, ja syntymään palataan vasta myöhemmin.
Kertomuksellista journalismia tehtiin Suomessa jo 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Esimerkiksi Juhani Aho ja Eino Leino olivat kirjailijanuransa ohessa toimittajia ja kirjoittivat tarinallisia lehtijuttuja. 1900-luvun puolivälissä journalismi ammattimaistui ja uutisesta tuli tärkein juttutyyppi. 1980-luvulta alkaen tarinallista journalismia alettiin kehittää esimerkiksi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä sekä City- ja Image-lehdissä. Viime vuosien tunnetuin suomalainen tarinallinen journalisti oli Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen Ilkka Malmberg (1954—2016).
Kertomuksellisten juttujen tekeminen on aikaavievää ja sen takia myös kallista. Niitä halutaan kuitenkin tehdä vastapainona nopealle ja pinnalliselle journalismille. Kertovan journalismin alalla on syntynyt myös start up -yrityksiä, kuten suomalainen verkkojulkaisu Long Play, joka julkaisee pitkiä ja tutkivia juttuja, usein yhteiskunnallisista aiheista. Jutut ovat käsitelleet esimerkiksi ihmiskauppaa, avustettua itsemurhaa, asunnottomuutta ja kaivostoimintaa.
Kertomuksellisen journalismin ensisijaisena tavoitteena ei ole tiedonvälitys, vaan elämysten tarjoaminen ja ymmärryksen lisääminen. Kun perinteinen uutinen nojaa ajatukseen objektiivisesta tiedosta, kertomuksellisessa journalismissa ymmärretään, että eri ihmisten tulkinnat samasta tapahtumasta voivat olla hyvinkin erilaisia ja silti kaikki totta. Tämä ei saa silti johtaa totuuden hylkäämiseen. Tarinalliseen juttuun ei saa keksiä sisältöä, vaan kaikkien tosina esitettyjen tapahtumien on pidettävä paikkansa yksityiskohtia myöten. Fakta ei saa livetä fiktion puolelle.
Kertomuksellisista jutuista on yleensä löydettävissä voima ja vastavoima. Voima voi olla esimerkiksi kahden ihmisen välinen rakkaus, ja vastavoima suku, joka ei hyväksy suhdetta. Voima voi olla ihminen ja vastavoima päihderiippuvuus. Voiman ja vastavoiman välisestä dynamiikasta syntyy juttuun draaman kaari käännekohtineen.
Siinä missä uutinen aloitetaan kertomalla tärkein asia ensin, tarinallisen jutun rakenne perustuu usein kronologiaan. Mielenkiinnon lisäämiseksi kronologia voidaan rikkoa: henkilöjuttua ei kannata välttämättä aloittaa päähenkilön syntymästä, vaan aloitukseen nostetaan jokin kiinnostava tapahtuma henkilön elämän varrelta, ja syntymään palataan vasta myöhemmin.
Kertomuksellista journalismia tehtiin Suomessa jo 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Esimerkiksi Juhani Aho ja Eino Leino olivat kirjailijanuransa ohessa toimittajia ja kirjoittivat tarinallisia lehtijuttuja. 1900-luvun puolivälissä journalismi ammattimaistui ja uutisesta tuli tärkein juttutyyppi. 1980-luvulta alkaen tarinallista journalismia alettiin kehittää esimerkiksi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä sekä City- ja Image-lehdissä. Viime vuosien tunnetuin suomalainen tarinallinen journalisti oli Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen Ilkka Malmberg (1954—2016).
Kertomuksellisten juttujen tekeminen on aikaavievää ja sen takia myös kallista. Niitä halutaan kuitenkin tehdä vastapainona nopealle ja pinnalliselle journalismille. Kertovan journalismin alalla on syntynyt myös start up -yrityksiä, kuten suomalainen verkkojulkaisu Long Play, joka julkaisee pitkiä ja tutkivia juttuja, usein yhteiskunnallisista aiheista. Jutut ovat käsitelleet esimerkiksi ihmiskauppaa, avustettua itsemurhaa, asunnottomuutta ja kaivostoimintaa.