Siirry pääsisältöön

Klikkiotsikot edistävät yhteiskunnan polarisaatiota


Lapsen ulkovaatteet likaantuivat päiväkodissa Helsingissä: Nyt vanhempi vaatii rahaa.
Näin otsikoi Helsingin Sanomat verkkojuttunsa 11.11.2024. Otsikko antoi ymmärtää, että lapsen ulkovaatteet likaantuivat normaalissa päiväkodin toiminnassa ja että vanhemman vaatimus oli kohtuuton ja vailla perusteita.

Tilaaja pääsi lukemaan jutun, josta selvisi, että päiväkodin eteiseen oli jätetty laatikko, josta oli vuotanut maalia lapsen vaatteille, ja että Helsingin kaupunki itse asiassa oli jo päättänyt maksaa huoltajalle korvauksen pilalle menneestä vaatteesta. Korvaus oli siis oikeutettu eikä tapahtuneessa ollut mitään kohauttavaa.

Päivän edetessä otsikko muuttui muotoon Lapsen ulkovaatteet sotkeentuivat maalista päiväkodissa Helsingissä: Vanhempi vaati rahaa. Tällöin otsikosta sai tietää, etteivät vaatteet likaantuneet tavanomaisissa ulkoleikeissä. Väärinymmärtämisen mahdollisuuksia oli silti yhä.

Vastaavia harhaanjohtavia otsikkoja julkaistaan eri medioissa päivittäin. Joskus ilmiöt vyyhtiytyvät, kuten hämeenlinnalaiskoulun uskonnollisia tilaisuuksia koskevassa uutisoinnissa. Vajavaisten tietojen perusteella tehtiin dramaattisia juttuja ja klikkiotsikoita, jotka saivat valtakunnanpoliitikotkin ottamaan kantaa asiaan, josta eivät olleet perillä.

Klikkiotsikot vaivaavat toimittajia itseäänkin

Kuinka usein uutistoimituksissa pysähdytään pohtimaan yhdessä, mitä ollaan tekemässä? Mitkä ovat arvot, mikä on visio, ja meneekö päivittäinen tekeminen niitä kohti? Viimeaikaisten journalististen verkko-otsikoiden perusteella tulkitsisin, että useiden suomalaisten toimitusten tavoitteita ovat kansalaisten luottamuksen heikentäminen, polarisaation vahvistaminen ja yhteiskuntarauhamme järkyttäminen.

Tämä on vahvasti sanottu, tiedän sen. Olen oikeasti ja vakavasti huolestunut. Vääristelevillä klikkiotsikoilla herätetään paheksuntaa ja käännetään ihmisiä toisiaan vastaan, ja tuntuu, ettei toimituksissa ymmärretä, kuinka vakavia seurauksia sillä voi olla.

Pyysimme dosentti Lauri Haapasen kanssa Vastuullisia valintoja, luotettavia tarinoita -tutkimushankkeemme kyselyssä toimittajia kertomaan omin sanoin, minkä journalististen ilmiöiden he uskovat heikentävän yleisön luottamusta journalismiin. Lähes puolet kyselyyn vastanneista mainitsi erikseen klikkiotsikot. Eikä kyse ole ainoastaan otsikoista. ”Klikkipotentiaali ohjaa aihe- ja näkökulmavalintoja”, kirjoitti eräs vastaaja. 

Journalismilla voisi myös etsiä ratkaisuja, rakentaa siltoja, lisätä ymmärrystä ja yhdistää. Malleja ja työkaluja on kyllä kehitetty. Tarjolla on esimerkiksi sovittelujournalismia ja ratkaisukeskeistä journalismia. Ratkaisukeskeisyys ei tarkoita hampaattomuutta tai päätäntävallan luovuttamista toimituksen ulkopuolelle.

Päätäntävallasta luopuminen ei tosin näyttäisi toimitusten johdossa juuri huolestuttavan. Klikkiotsikoita metsästettäessä päätöksentekoa ohjaa toimituksen sijaan sosiaalisen median alustojen toimintalogiikka. Ja arvata sopii, kiinnostaako somejättien omistajia suomalaisen yhteiskunnan hyvinvointi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Matti Kuusela ja faktan ja fiktion suhde

 Aamulehti päätyi poistamaan 551 toimittaja Matti Kuuselan kirjoittamaa juttua verkosta , kun lehdestä vuonna 2020 eläkkeelle jäänyt Kuusela tunnusti tuoreessa omaelämäkerrassaan keksineensä tapahtumia juttuihinsa. Lisäksi Aamulehti teki muokkauksia kolmeen juttuun, jotka jätettiin verkkoon. Kuusela hämmentyi ratkaisusta. Hän ihmetteli Ylen videolla , kuuliko Aamulehden johto vasta nyt tarinallisesta journalismista ja featuresta. Kuusela kertoo käyttäneensä fiktiota ehkä seitsemässä jutussa ja uskoo lukijoiden erottaneen keksityt kohdat tosista. Vuonna 1956 syntyneen Kuuselan ura venyy monelle vuosikymmenelle. Journalismin standardit ovat muuttuneet tänä aikana huomattavasti. Tekstien tyylillinen variaatio oli 1980- ja 1990-luvuilla huomattavasti laajempaa, ja tulkinnan vastuuta jätettiin enemmän lukijalle. Esimerkiksi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä työskennellyt Esa Kero kirjoitti monitulkintaisia, reippaasti fiktion puolelle kurkistelevia tekstejä . Ei silloinkaan tosi...

Faktaa fiktion keinoin

Kertomuksellisessa eli tarinallisessa journalismissa kerrotaan todellisesta maailmasta käyttäen fiktiolle tyypillisiä kerrontakeinoja, kuten dialogia​, kohtauksia ja cliffhangereita. Tyypillisiä kertomuksellisuutta hyödyntäviä juttutyyppejä ovat esimerkiksi reportaasi ja henkilöjuttu.  Kertomuksellisen journalismin ensisijaisena tavoitteena ei ole tiedonvälitys​​, vaan elämysten ​tarjoaminen ja ymmärryksen lisääminen. Kun perinteinen uutinen nojaa ​ajatukseen objektiivisesta tiedosta, kertomuksellisessa journalismissa ymmärretään, että eri ihmisten tulkinnat samasta tapahtumasta voivat olla hyvinkin erilaisia ja silti kaikki totta. Tämä ei saa ​silti ​johtaa totuuden hylkäämiseen. Tarinalliseen juttuun ei saa keksiä sisältöä, vaan kaikkien tosina esitettyjen tapahtumien ​​on pidettävä paikkansa yksityiskohtia myöten. Fakta ei saa livetä fiktion puolelle.  Kertomuksellisista jutuista on yleensä löydettävissä voima ja vastavoima. Voima voi olla esimerkiksi kahden ihmisen väl...