Siirry pääsisältöön

Tekstit

Klikkiotsikot edistävät yhteiskunnan polarisaatiota

Lapsen ulkovaatteet likaantuivat päiväkodissa Helsingissä: Nyt vanhempi vaatii rahaa. Näin otsikoi Helsingin Sanomat verkkojuttunsa 11.11.2024. Otsikko antoi ymmärtää, että lapsen ulkovaatteet likaantuivat normaalissa päiväkodin toiminnassa ja että vanhemman vaatimus oli kohtuuton ja vailla perusteita. Tilaaja pääsi lukemaan jutun, josta selvisi, että päiväkodin eteiseen oli jätetty laatikko, josta oli vuotanut maalia lapsen vaatteille, ja että Helsingin kaupunki itse asiassa oli jo päättänyt maksaa huoltajalle korvauksen pilalle menneestä vaatteesta. Korvaus oli siis oikeutettu eikä tapahtuneessa ollut mitään kohauttavaa. Päivän edetessä otsikko muuttui muotoon Lapsen ulkovaatteet sotkeentuivat maalista päiväkodissa Helsingissä: Vanhempi vaati rahaa. Tällöin otsikosta sai tietää, etteivät vaatteet likaantuneet tavanomaisissa ulkoleikeissä. Väärinymmärtämisen mahdollisuuksia oli silti yhä. Vastaavia harhaanjohtavia otsikkoja julkaistaan eri medioissa päivittäin. Joskus ilmiöt vy
Uusimmat tekstit

Faktan ja fiktion nelikenttä

Käytämme faktan ja fiktion käsitteitä viittamaan yhtäältä sisältöön (tosi-epätosi) ja toisaalta muotoon (esim. kaunokirjallisuus-tietokirjallisuus). Olen käyttänyt pian kahdenkymmenen vuoden ajan faktan ja fiktion nelikenttää, joka havainnollistaa tekstien suhdetta faktaan ja fiktioon sekä muodon että sisällön näkökulmista. Nelikenttää voi käyttää työkaluna, se on kehittyvä ja muuttuva. Tämä versio on julkaistu kirjassa Tietokirjallisuuden lajit ja rajat (Gaudeamus, 2023) .  Kentän vasemmassa alanurkassa ovat tekstit, jotka sisältävät merkittävästi tarkistettuja tosiasioita ja jotka julkaistaan faktan lajityypissä. Esimerkkeinä on uutissähke ja luonnontieteellinen tutkimusraportti. Esimerkit ovat toki kovin laajat ja yleistävät, mutta palvelevat tässä kohtaa tarkoitusta. Vastaavasti kentän oikeassa ylänurkassa on fantasia; tekstit, jotka sisältävät oleellisesti kuviteltua sisältöä ja jotka julkaistaan fiktiona. Vasemmassa alanurkassa ja oikeassa ylänurkassa vallitsee siis tavallaan har

Matti Kuusela ja faktan ja fiktion suhde

 Aamulehti päätyi poistamaan 551 toimittaja Matti Kuuselan kirjoittamaa juttua verkosta , kun lehdestä vuonna 2020 eläkkeelle jäänyt Kuusela tunnusti tuoreessa omaelämäkerrassaan keksineensä tapahtumia juttuihinsa. Lisäksi Aamulehti teki muokkauksia kolmeen juttuun, jotka jätettiin verkkoon. Kuusela hämmentyi ratkaisusta. Hän ihmetteli Ylen videolla , kuuliko Aamulehden johto vasta nyt tarinallisesta journalismista ja featuresta. Kuusela kertoo käyttäneensä fiktiota ehkä seitsemässä jutussa ja uskoo lukijoiden erottaneen keksityt kohdat tosista. Vuonna 1956 syntyneen Kuuselan ura venyy monelle vuosikymmenelle. Journalismin standardit ovat muuttuneet tänä aikana huomattavasti. Tekstien tyylillinen variaatio oli 1980- ja 1990-luvuilla huomattavasti laajempaa, ja tulkinnan vastuuta jätettiin enemmän lukijalle. Esimerkiksi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä työskennellyt Esa Kero kirjoitti monitulkintaisia, reippaasti fiktion puolelle kurkistelevia tekstejä . Ei silloinkaan tosin ih

Tarinallinen journalismi -kirja tulossa syksyllä

Jos olenkin ollut bloggaajana viime aikoina laiskanpuoleinen, kunnostaudun sen sijaan pidemmän kirjoittamisen puolella: Vastapaino kustantaa kirjani Tarinallinen journalismi , joka julkaistaan elokuussa 2020. Kirja koostuu kolmesta osasta: Opas : konkreettinen, kannustava opas tarinallisen journalismin kirjoittamiseen Kriittinen katsaus : teoriapainotteinen tähdennys faktan ja fiktion rajanteon tärkeydestä ja tarinankerronnan sudenkuopista Lukemisto : kolme aiemmin julkaistua kertovaa lehtijuttua analysoituina. (Tässä on mukana herkkupala: sain Esa Kerolta oikeudet julkaista uudelleen hänen Bangkok-juttunsa! Kerohan on pitänyt kaikki oikeudet itsellään.) Toivon kirjani kuluvan toimittajien ja toimittajaopiskelijoiden käsissä, mutta uskon siitä olevan iloa kaikille kirjoittajille, esimerkiksi sukututkijoille ja oman elämäntarinansa laatijoille.

Hilse ja 40 muuta punk-lehteä

"Hilse oli valistuneiden arvausten mukaan yksi maailman laajalevikkisimmistä punkfanzineista ja kiistatta Suomen legendaarisin musiikki- ja alakulttuurilehti", todetaan Liken sivuilla . Hilseen, virallisen äänen kannattajan (sic!), perusti hämeenlinnalainen Miettinen. Lehti ilmestyi vuosina 1977 – 1980. Selasin Hilseen numeroita aikanaan Kansalliskirjastossa, kun tein väitöskirjaani. Kirjasinpa käsin vahakantiseen vihkooni kaikki 40 Miettisen numerossa 1/1980 tunnistamaa ja tunnustamaa pienlehteä. Muistuuko mieleen? Itse synnyin liian myöhään muistaakseni. Paitsi legendaarisen Pahkasian tietenkin, joka ilmestyi vuoteen 2000 ja julkaisi vielä 2015 nelikymppisjuhlanumeron. Aivopesu Anti-Anti Bollock Magazine Elinvoima Hakkelus Hurma Häly Hämy Ime pilluva Joukkohauta Kellarin portaat Kiertotie Klooni Lehti Lintu Maanalainen kaitaelokuva Nakki Nuuka nautinto Nysä Pahkasika Puikko Punk-shanoma Pylly Pöhö Rock-a-billy rebel Sladdi Taidetta Tapio

Oikea lähdekritiikki suojelee lähdettä itseään

Nuori Voima julkaisi toissapäivänä jutun Kun kirjailija katoaa . "Marja Kyllösen kolmas romaani sai kustantajalta rukkaset ja on odottanut julkaisuaan toistakymmentä vuotta. Kirjailijalle uran katkeaminen on kipeä ja häpeällinen kokemus." Aihe on vaikea ja vaiettu: häpeä ja epäonnistuminen ovat yksinäisiä tunteita. Marja Kyllönen oli rohkea antaessaan haastattelun. Muut kysytyt olivat kieltäytyneet. Olen suuri tabujen rikkomisen puolustaja ja vaikeista asioista kertomisen puolestapuhuja, mutta tämä juttu on ongelmallinen, koska siitä puuttuu normaali journalistinen lähdekritiikki. Haastateltava saa puhua paljon: pitkiä sitaatteja, avoimiksi jääviä ajatuksia. Toimittaja jättää ison osan työstään tekemättä ja tekee haastateltavalle karhunpalveluksen tyytyessään toistamaan tämän puhetta. Jo jutun alku vie hämmentäville raiteille: nuori kirjailijanalku pyysi äitiään katsomaan laittomasti sairaalan tietokannasta, onko kaupungissa muita samanikäisiä ja -nimisiä. Teksti

Musta laatikko

Kävin eilen Helsingin Sanomien kutsuvieraana katsomassa Mustan laatikon. Kyseessä oli jo kymmenes toteutus, mutta minä olin katsomossa vasta ensimmäistä kertaa. Jutun juju yksinkertaistettuna: lehden tekijät nousevat lavalle kertomaan juttujaan ja jutuistaan. Kuulostaa äkkiseltään hivenen itsekeskeiseltä ja ehkä puuduttavaltakin, mutta 2,5 tuntia kului katsomossa nopeasti. Journalistiset tapahtumat ovat yksi 2010-luvulla median perustoiminnan rinnalle nousseista ilmiöistä. Tanskalaisen pitkää journalismia julkaisevan Zetlandin liveillat nousivat Kööpenhaminassa suureen suosioon muutamia vuosia sitten, ja Yhdysvalloissa on nähty vastaavia toteutuksia. Suomessa Long Play järjestää kirjoittajakoulutuksia. Tällaisilla journalistisilla innovaatioilla haetaan uusia ansaintavirtoja ja toisaalta myös sitouttamista ydintuotteeseen. Eilenkin kuulimme esimakua jutusta, joka toimittajan mukaan julkaistaan Hesarissa ensi viikolla. Mustan laatikon konseptin toimimisen edellytyksenä ovat ti