Matti Kuusela ja faktan ja fiktion suhde

 Aamulehti päätyi poistamaan 551 toimittaja Matti Kuuselan kirjoittamaa juttua verkosta, kun lehdestä vuonna 2020 eläkkeelle jäänyt Kuusela tunnusti tuoreessa omaelämäkerrassaan keksineensä tapahtumia juttuihinsa. Lisäksi Aamulehti teki muokkauksia kolmeen juttuun, jotka jätettiin verkkoon.

Kuusela hämmentyi ratkaisusta. Hän ihmetteli Ylen videolla, kuuliko Aamulehden johto vasta nyt tarinallisesta journalismista ja featuresta. Kuusela kertoo käyttäneensä fiktiota ehkä seitsemässä jutussa ja uskoo lukijoiden erottaneen keksityt kohdat tosista.

Vuonna 1956 syntyneen Kuuselan ura venyy monelle vuosikymmenelle. Journalismin standardit ovat muuttuneet tänä aikana huomattavasti. Tekstien tyylillinen variaatio oli 1980- ja 1990-luvuilla huomattavasti laajempaa, ja tulkinnan vastuuta jätettiin enemmän lukijalle. Esimerkiksi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä työskennellyt Esa Kero kirjoitti monitulkintaisia, reippaasti fiktion puolelle kurkistelevia tekstejä. Ei silloinkaan tosin ihan villissä lännessä eletty. Esimerkiksi eräs plagioinnista kiinni jäänyt tähtitoimittaja siirrettiin kaikessa hiljaisuudessa muihin tehtäviin.

Kuusela-tapauksessa kysyvin katse kohdistuukin Aamulehden toimintaan. Miksi lehdessä reagoitiin vasta Kuuselan omaelämäkerrassa tekemiin tunnustuksiin? Hän oli kertonut toimintatavoistaan haastatteluissa aiemminkin, ja on vaikea kuvitella, ettei Aamulehden toimituksen johdossa olisi tiedetty, miten Kuusela työskentelee. Päälliköiden olisi pitänyt huomata, että Kuuselan journalistiset standardit olivat jääneet 1900‑luvulle.

Kuuselan voi sijoittaa ns. sankaritoimittajien jatkumoon. Historian varrella on noussut esiin toimittajahahmoja, jotka ovat saaneet erivapauksia. Ensimmäisiä oli Matti Jämsä, jolla oli kiistämätön rooli sodanjälkeisen Suomen hengennostatuksessa. Jämsällä oli niin suuri vaikutus Apu-lehden menestykseen, että Apu päätyi lopulta maksamaan Jämsälle elinikäisen palkan riippumatta siitä, kirjoittiko hän edes juttuja.

Matti Kuuselan näkemys feature-kirjoittajan vapauksista on tämänhetkisessä tilanteessa äärimmäisen ongelmallinen. Kun informaatiovaikuttaminen kukoistaa, yhteiskunta polarisoituu ja yleisön luottamus mediaa ja muita tiedollisia auktoriteetteja kohtaan rapautuu, journalismin pitäisi pysyä kirkkaasti totuuden puolella. Ei ole ihme, että toimittajat ovat vihaisia ja pettyneitä. Kuusela kaivaa maata journalismin uskottavuuden jalkojen alta, eikä siihen olisi varaa.

Toisaalta voi olla aiheellista pohtia, mitä lukutaidolle tapahtuu, jos meitä ei enää haasteta kompleksisilla teksteillä. Koulussa ei vaadita laajojen tekstien lukemista, lehtijuttujen pituudet rajataan kategorisesti ja journalismi on mahdollisimman selkeää ja yksitulkintaista.

Mutta, ja tämä on se olennainen asia, kompleksinenkaan teksti ei saa johtaa lukijaa harhaan. Lukijalle on annettava riittävästi vihjeitä, jotta hän voi päätellä lukemansa totuusarvon. Jos koirat tai autot alkavat lehtijutussa puhua, lukija pystyy päättelemään, ettei näin ole todellisuudessa tapahtunut. Mutta todellisten ihmisten haastatteluja ei voi keksiä kertomatta lukijalle, että kyse on fabrikoinnista. Muuten voi käydä esimerkiksi niin, että runoilija Eeva-Liisa Mannerin keksitty haastattelu päätyy totena Mannerin elämäkertaan, kuten tässä on tapahtunut.

Referentiaalisuudella tarkoitetaan sitä, että kerrotulla asialla on vastine todellisuudessa. Fiktio voi olla referentiaalista, mutta sen ei tarvitse. Fiktiivinen tarina voidaan sijoittaa todelliseen ympäristöön, eikä se heikennä fiktion laatua. (Ongelmia tosin saattaa syntyä, jos fiktiossa käytettyjä toden elementtejä ei etäännytetä tarpeeksi, kuten Perno Mega City -kirjan tapauksessa.)

Faktan lajityyppiä sen sijaan rasittaa referentiaalisuuden vaatimus. Jos kuvataan keskustelu, sen täytyy olla tapahtunut. Jos tästä vaatimuksesta livetään yhdessäkin kohdassa, käytännössä koko teksti lakkaa olemasta faktaa. Hinta on kova, mutta journalismin on etsittävä totuutta, väsymättä.

Faktan ja fiktion nelikenttä (Lassila-Merisalo, 2005). Nelikentästä lisää täällä: https://lukujuttu.blogspot.com/2024/03/faktan-ja-fiktion-nelikentta.html