Siirry pääsisältöön

Poimintoja historiasta: Neekerinä kaupunkia kiertämässä

Aloitan kertovien lehtijuttujen esittelyt Aarre Haunian jutulla "Neekerinä kaupunkia kiertämässä". Absurdihkon oloinen juttu on julkaistu Apu-lehdessä 14/1955. Matti Jämsä oli tuolloin tehnyt tempauksiaan jo kolmen vuoden ajan, ja Haunian osallistuvan journalismin palanen onkin selvästi sukua Jämsän eksperimenteille. Voisi kuvitella, että Jämsä olisi halunnut tehdä tämänkin jutun, mutta hänen kasvonsa olivat toki jo lukijoille niin tutut, ettei naamioituminen olisi tainnut onnistua. Edellisenä vuonna Jämsä oli muun muassa esiintynyt naisena Rovaniemen Naisvoimistelijoiden juhannustyttökilpailussa sekä Linnanmäen vedenneitona.

Juttu alkaa sillä, että Haunia taivuttelee valokuvaajan lyömään häntä nyrkillä ylähuuleen. Pitihän huulet saada turpoamaan sopivasti naamioitumista varten:

Kymmenen tunnin kuluttua se [ylähuuli] olisi äskeisen lyönnin jälkeen sopivasti turvonnut. Silloin sen pitäisikin olla sitä. Silloin muuttuisin neekeriprinssi Tico-Ticoksi Afrikan Kultarannikolta.
Jutulle oli ajankohtaisia perusteita. Prinssi Ankrah oli aiemmin ottanut suomalaisen Sinikan vaimokseen Sinikka oli muuten juurikin yksi niistä Linnanmäen vedenneidoista, jollaiseksi Jämsäkin tekeytyi. Ylen Elävästä arkistosta löytyy klippi näistä neitokaisista.

Haunia oli ihmetellyt sitä kohua, jonka erirotuisten avioliitot lehdistössä synnyttivät. Hän halusi selvittää, miten helsinkiläiset kaduntallaajat suhtautuisivat yönmustaan mieheen.
Kohta yrittäisin antaa kysymyksiin AVUN reportterina vastaukset - luullakseni ensimmäisenä journalistina maailmassa.
Huuli turposi suunnitelmien mukaan, ja kampaajalla ja maskeeraajalla käynnin jälkeen "peilistä minua tuijotti musta, villinnäköinen neekeri". Maskin ylläpitäminen tuntui niin haastavalta, että kampaajarouva Hellä Säteri kävi Haunian käsipuoleen hänen suomalaiseksi daamikseen ja naamion kohentajakseen. Lisäksi tiimiin kuuluivat valokuvaaja sekä avustaja, joka seurasi noin sadan metrin päässä kirjaten ylös Hauniaa vastaan kulkeneiden ihmisten reaktioita, jotka olivatkin perin kiinnostavia.

Epäluuloisia kommenttejakin kuultiin, mutta esimerkiksi ravintolassa Tico-Tico sai varsin ystävällistä kohtelua osakseen. Kokemus saikin Haunian toteamaan tekstinsä loppupuolella:
Ihanaa on Suomessa taivaltaa neekeriprinssinä. Ylen kohteliasta ja vieraanvaraista on Suomen kansa, eikä tunne rotuennakkoluuloja.
Ja hyvä niin onkin.
Jutun lopettaa nimimerkki Teekkari-Helmeri, joka kertoo omasta näkökulmastaan, miltä Haunian visiitti teekkarien luona Polilla näytti. Helmerin oma daami seurasi Tico-Ticoa niin kiinteällä ja kostealla katseella, että Helmeri päätyi lopettamaan oman osuutensa ja sen myötä koko jutun katkeransävyiseen toteamukseen:
Miksen minä ole neekeri.

Kommentit

  1. Muistuu mieleen Günter Wallraff, jonka teoksen Pohjalla luin silloin joskus. http://en.wikipedia.org/wiki/G%C3%BCnter_Wallraff

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Faktaa fiktion keinoin

Kertomuksellisessa eli tarinallisessa journalismissa kerrotaan todellisesta maailmasta käyttäen fiktiolle tyypillisiä kerrontakeinoja, kuten dialogia​, kohtauksia ja cliffhangereita. Tyypillisiä kertomuksellisuutta hyödyntäviä juttutyyppejä ovat esimerkiksi reportaasi ja henkilöjuttu.  Kertomuksellisen journalismin ensisijaisena tavoitteena ei ole tiedonvälitys​​, vaan elämysten ​tarjoaminen ja ymmärryksen lisääminen. Kun perinteinen uutinen nojaa ​ajatukseen objektiivisesta tiedosta, kertomuksellisessa journalismissa ymmärretään, että eri ihmisten tulkinnat samasta tapahtumasta voivat olla hyvinkin erilaisia ja silti kaikki totta. Tämä ei saa ​silti ​johtaa totuuden hylkäämiseen. Tarinalliseen juttuun ei saa keksiä sisältöä, vaan kaikkien tosina esitettyjen tapahtumien ​​on pidettävä paikkansa yksityiskohtia myöten. Fakta ei saa livetä fiktion puolelle.  Kertomuksellisista jutuista on yleensä löydettävissä voima ja vastavoima. Voima voi olla esimerkiksi kahden ihmisen väl...

"Saatetaan pian ottaa täältä naiset"

Rotulinjalla jatketaan. Muistatteko Sir Vilin eli Veli Karppasen, joka herätti 1990-luvulla suurta pahennusta maahantuomalla filippiiniläisiä naisia suomalaismiehille vaimoiksi? Jouni K. Kemppainen ja Teppo Sillantaus tekivät vuonna 1996 Hesarin Nyt-liitteeseen yhden parhaista suomalaisista lehtijutuista, kun he tekeytyivät Sir Viliä ihannoiviksi oppipojiksi ja lähtivät viettämään iltaa Vilin kanssa. He pyysivät, että Vili näyttäisi heille, miten naisia isketään. Jutussa Sir Vilillä on vapaa sana; hänen puheitaan ei ole juuri sensuroitu - tai siltä ainakin näyttää. Häneltä esitetään muun muassa seuraavanlaisia sitaatteja: - "Tuollaista ei voisi kotiin viedä. Lapset säikähtäisi." (Vili sanoo tämän katsoessaan ohi kulkevaa oman ikäistään, parhaimpiinsa laittautunutta naista.) - "Vilippiinoilla se on nätti, päärynänmuotoinen, suomalaisilla naisilla lanttu." (Vili vertailee lempiruumiinosaansa.) - "Ihan nuorta ja nättiä, mutta riiputettua. Näiden pitäisi...

Uskotko ihmeisiin?

Olin syksyllä 2015 kouluttamassa tarinallisen journalismin perusteita erään mediakonsernin työntekijöille. Tauolla vaihdoin muutaman sanan yhden toimituspäällikön kanssa. Hän kertoi, että heidän merkittävin kilpailijansa ei itse asiassa ollut toinen vastaava mediatalo, vaan sivusto Arvostettu.com. Nieleskelin kahviani hämmentyneenä. Arvostettu.com oli valmiiksi pureskeltuja tunnereaktioita tarjoava verkkosivusto, jonka otsikot olivat kohtuuttoman pitkiä ja kertoivat usein, monennenko vauvan kohdalla lukija purskahtaisi nauramaan tai mitä uskomatonta kuvaruudun vasemmasta reunasta pian tulisi. Sivusto aliarvioi lukijoiden älyllisen kompetenssin lohduttomalla tavalla, ja siitä huolimatta moni tolkullisena pitämäni ihminen jakoi sisältöjä somessa mielellään. Olin vuonna 2017 Informaatiolukutaidon päivillä keynote-puhujana. Kerroin puheessani edellisen anekdootin ja pohdin asiaa seuraavasti: On hyvin ymmärrettävää, että ihmisillä on kaipuu nähdä ja kuulla hellyttäviä ja positiivisia asioit...