Oululaiset tytöt tanssivat ilman pikkuhousuja

Vieraan puheen esittämiseen on monia keinoja. Voidaan käyttää suoraa esitystä, epäsuoraa esitystä ja vapaata epäsuoraa esitystä. Tai sitten voi käyttää yhdessä lyhyessä pätkässä tekstiä käsittämättömän monta erilaista tekniikkaa, kuten Veikko Ennala seuraavassa otteessa. Se on napattu jutusta, jossa Ennala lähti Ouluun tarkistamaan, tanssivatko tytöt siellä ilman pikkuhousuja, kuten huhu kertoi.

Muuan hyvin elegantisti pukeutunut nuorimies oli heti kärryillä.
Kyllä on vinha perä, hän sanoi. Yhdestäkin tanssipaikasta poliisi ajoi parikymmentä tyttöä takaisin kotiin. Ei, ei ne sakottaneet. Ovat semmoisia 14-kesäisiä. Pyrinnöllä niitä housuttomia ensin oli. Uudenvuodentansseissa havaittiin. On mennyt jo siihen malliin, että jos on pöksyt niin kukaan poika ei enää lähde saatolle. Niin niin. Ei, tänään ei ole Pyrinnöllä rientoja. Mutta Järkällä on. Järkkäkö? Se on Järjestötalo, tuossa se on Kansankadun ja Pakkahuoneenkadun kulmassa. Täytyy mennäksenne itse katsomaan. Ei ne kaikki tietenkään ilman ole, en minä niin ole sanonut. Se on kai semmonen villitys ja menee ohi aikanaan. Kuka lie pannut alulle.
– Pääsekö sinne Järkälle sisään tämmöinen vanhempikin?
– Kunhan piljetin ostatte.
– Sanokaa nyt ihan rehellisesti, oletteko te itse havainnut mitään sellaista. Onko käynyt silmään?
– Jos mä nyt suoraan sanon niin kyllä yheltä pimulta näky ohtatukka tässä kerran talvemmalla. Se istu sillai että näky.
– Älkää hemmetissä. Missä se oli?
– Pyrinnöllä.
– Mutta siellä ei ole tänään tansseja, niinhän sanoitte?
– Ei ole.
– No voihan nenä.
– Koittakaahan tuurianne Järkällä.
– Täytyy koettaa. Minun mielenkiintoni asiaan on puhtaasti tieteellistä, kyllähän te sen ymmärrätte.
Hän sanoi sen hyvin ymmärtävänsä.
(Veikko Ennala: Lasteni isä on veljeni ja muita lehtikirjoituksia 2007/1968, 52–53.)

Tekstin sisältöarvosta voidaan olla monta mieltä, mutta kerrontateknisesti ote on yhtä iloittelua. Alussa referoitu keskustelu vain haastateltavan puheet esittäen, dialogissa säilytettyjä murreilmaisuja, viimeisessä lauseessa tyylikäs lauseenvastike (lehtitekstissä lauseenvastikkeet tapaavat yleensä epäonnistua surkeasti). Ennala oli taitava kertoja.

Ja niin hupaisilta kuin tällaiset tekstit nykyperspektiivistä näyttävät, Ennala itse piti seksin vapauttamisyritystä uransa tärkeimpänä saavutuksena pakkolaitoksen eli pytyn lakkauttaneen kirjoittelunsa ohella. Näitä vanhoja juttuja lukiessa pitää muistaa, missä kontekstissa ne on kirjoitettu. Eihän aiemmin esittelemäni neekerijuttukaan ollut omana aikanaan rasistinen, kaukana siitä. Kun Ennala kirjoitti seksistä, ihmisen seksuaalisuuteen suhtauduttiin yhteiskunnassamme kaikkea muuta kuin luonnollisesti, ja tätä suhtautumista Ennala pyrki teksteillään muovaamaan.