Siirry pääsisältöön

"Saatetaan pian ottaa täältä naiset"

Rotulinjalla jatketaan. Muistatteko Sir Vilin eli Veli Karppasen, joka herätti 1990-luvulla suurta pahennusta maahantuomalla filippiiniläisiä naisia suomalaismiehille vaimoiksi?

Jouni K. Kemppainen ja Teppo Sillantaus tekivät vuonna 1996 Hesarin Nyt-liitteeseen yhden parhaista suomalaisista lehtijutuista, kun he tekeytyivät Sir Viliä ihannoiviksi oppipojiksi ja lähtivät viettämään iltaa Vilin kanssa. He pyysivät, että Vili näyttäisi heille, miten naisia isketään.

Jutussa Sir Vilillä on vapaa sana; hänen puheitaan ei ole juuri sensuroitu - tai siltä ainakin näyttää. Häneltä esitetään muun muassa seuraavanlaisia sitaatteja:

- "Tuollaista ei voisi kotiin viedä. Lapset säikähtäisi." (Vili sanoo tämän katsoessaan ohi kulkevaa oman ikäistään, parhaimpiinsa laittautunutta naista.)

- "Vilippiinoilla se on nätti, päärynänmuotoinen, suomalaisilla naisilla lanttu." (Vili vertailee lempiruumiinosaansa.)

- "Ihan nuorta ja nättiä, mutta riiputettua. Näiden pitäisi käydä airopikissä eikä täällä." (Vili katselee naisia ravintola Sillankorvassa.)

- "Kato lakritsi! Onneks en ole sinun velimies!" (Näin Vili toteaa mustalle miehelle, kun seurue on kääntynyt Nylonin ovelta takaisin - siellä oli afrikkalainen ilta, mikä ei ollut Vilin mieleen.)

"Poikamiesilta Sir Vilin seurassa" -juttu sai runsaasti palautetta. Palaute oli kahdenlaista; osa luki jutun naisen pilkaksi ja osa Sir Vilin itsensä pilkaksi. Toisin sanoen, juttu on tulvillaan ironiaa, joka on tunnetusti vaikea laji; osa lukijoista tunnisti sen, osa ei. Pointtihan jutussa on se, että Sir Vili puhuu yhtä ja tekee täysin toista: hän ei saa iskettyä ainoatakaan naista koko illan aikana, ja reteät puheet useista sadoista seksikumppaneista näyttävät illan tapahtumien valossa miehen omalta fantasialta.

Näin arvioi Vilin iskutaitoja se ainoa nainen, jota Vili illan aikana tanssitti: "Ei hän puhunut mitään. Ei yhtään mitään. Eikä tehnyt mitään."

Tutkija Toini Rahtu rakensi Sir Vili -jutun ja sen saaman yleisöpalautteen perusteella ironiateorian. Mielenkiintoinen artikkeli "Vilin pilkka" löytyy SKS:n artikkelikokoelmasta Referointi ja moniäänisyys.

Vili-jutun tavoittamiseksi ei tarvitse kaivaa esiin Nyt-liitteen arkistoa vuodelta 1996. Se on myös kirjassa NytTen - kymmenen vuotta jäniksen selässä, joka löytynee helpommin. Teksti on sama, kuvissa on jonkin verran eroa alkuperäisen lehtijutun kuviin.

Tarinan (anti)sankari Veli Karppanen kuoli sairauskohtaukseen vuonna 2002, 51-vuotiaana.

Kommentit

  1. Tämä oli ja on hienoin lehtiartikkeli koskaan.
    Sir Vili oli könsikäs jos mikä.
    Jutussa taisi olla myös maininta siitä miten Vili niisti nenänsä kravattiinsa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista Jarkko G! Kyllä, kravattiniistokin löytyy. Esittelin jutun juuri kansainvälisessä journalismintutkimuksen konferenssissa ja se herätti siellä suurta mielenkiintoa - ihmekös tuo!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Klikkiotsikot edistävät yhteiskunnan polarisaatiota

Lapsen ulkovaatteet likaantuivat päiväkodissa Helsingissä: Nyt vanhempi vaatii rahaa. Näin otsikoi Helsingin Sanomat verkkojuttunsa 11.11.2024. Otsikko antoi ymmärtää, että lapsen ulkovaatteet likaantuivat normaalissa päiväkodin toiminnassa ja että vanhemman vaatimus oli kohtuuton ja vailla perusteita. Tilaaja pääsi lukemaan jutun, josta selvisi, että päiväkodin eteiseen oli jätetty laatikko, josta oli vuotanut maalia lapsen vaatteille, ja että Helsingin kaupunki itse asiassa oli jo päättänyt maksaa huoltajalle korvauksen pilalle menneestä vaatteesta. Korvaus oli siis oikeutettu eikä tapahtuneessa ollut mitään kohauttavaa. Päivän edetessä otsikko muuttui muotoon Lapsen ulkovaatteet sotkeentuivat maalista päiväkodissa Helsingissä: Vanhempi vaati rahaa. Tällöin otsikosta sai tietää, etteivät vaatteet likaantuneet tavanomaisissa ulkoleikeissä. Väärinymmärtämisen mahdollisuuksia oli silti yhä. Vastaavia harhaanjohtavia otsikkoja julkaistaan eri medioissa päivittäin. Joskus ilmiöt vy...

Uskotko ihmeisiin?

Olin syksyllä 2015 kouluttamassa tarinallisen journalismin perusteita erään mediakonsernin työntekijöille. Tauolla vaihdoin muutaman sanan yhden toimituspäällikön kanssa. Hän kertoi, että heidän merkittävin kilpailijansa ei itse asiassa ollut toinen vastaava mediatalo, vaan sivusto Arvostettu.com. Nieleskelin kahviani hämmentyneenä. Arvostettu.com oli valmiiksi pureskeltuja tunnereaktioita tarjoava verkkosivusto, jonka otsikot olivat kohtuuttoman pitkiä ja kertoivat usein, monennenko vauvan kohdalla lukija purskahtaisi nauramaan tai mitä uskomatonta kuvaruudun vasemmasta reunasta pian tulisi. Sivusto aliarvioi lukijoiden älyllisen kompetenssin lohduttomalla tavalla, ja siitä huolimatta moni tolkullisena pitämäni ihminen jakoi sisältöjä somessa mielellään. Olin vuonna 2017 Informaatiolukutaidon päivillä keynote-puhujana. Kerroin puheessani edellisen anekdootin ja pohdin asiaa seuraavasti: On hyvin ymmärrettävää, että ihmisillä on kaipuu nähdä ja kuulla hellyttäviä ja positiivisia asioit...

Faktaa fiktion keinoin

Kertomuksellisessa eli tarinallisessa journalismissa kerrotaan todellisesta maailmasta käyttäen fiktiolle tyypillisiä kerrontakeinoja, kuten dialogia​, kohtauksia ja cliffhangereita. Tyypillisiä kertomuksellisuutta hyödyntäviä juttutyyppejä ovat esimerkiksi reportaasi ja henkilöjuttu.  Kertomuksellisen journalismin ensisijaisena tavoitteena ei ole tiedonvälitys​​, vaan elämysten ​tarjoaminen ja ymmärryksen lisääminen. Kun perinteinen uutinen nojaa ​ajatukseen objektiivisesta tiedosta, kertomuksellisessa journalismissa ymmärretään, että eri ihmisten tulkinnat samasta tapahtumasta voivat olla hyvinkin erilaisia ja silti kaikki totta. Tämä ei saa ​silti ​johtaa totuuden hylkäämiseen. Tarinalliseen juttuun ei saa keksiä sisältöä, vaan kaikkien tosina esitettyjen tapahtumien ​​on pidettävä paikkansa yksityiskohtia myöten. Fakta ei saa livetä fiktion puolelle.  Kertomuksellisista jutuista on yleensä löydettävissä voima ja vastavoima. Voima voi olla esimerkiksi kahden ihmisen väl...