Osaako se paistaa pullaa?

Nimi, ikä ja sekatyömiehen ammatti ovat jo siirtyneet Lappeenrannan työnvälitystoimiston johtajan ja työllisyyslautakunnan sihteerin paperille.

Vastapäinen mies ei oikein tiedä istuako vai seistä, kun häneltä kysytään – hän valitsee siltä väliltä olevan asennon aivan tuolin reunalta. Ei hän herroja kumarra eikä viraston virkasävyä säiky. Hermostuminen kumpuaa syvemmältä ja isommista asioista; nyt on kysymys jokapäiväisestä leivästä.

– Mikä on sen osoite?

Sihteeri Räty on kahdenkymmenen viiden vuoden aikana luonut oman puhuttelutapansa tämän pöydän seutuville; kolmas persoona sekä pitää sopivan etäisyyden että samalla vivahtaa kohteliaalle, sana ”se” taas tulee luonnostaan suomalaiseen puhekieleen.

– En minä osoitetta muista, tuollahan minä matkustajakodissa.

– Miten se siellä, eikö se asukaan täällä seuduin?

– En asu. Minä olen Tampereen kulmilta.

– Kuinka se nyt tänne on työnhakuun lähtenyt? Eikö se tiennyt, ettei täällä ole työtä edes kaikille omille? Tämähän on niitä tiukimpia seutuja.

– Enpä arvannut. Piti jostakin päin yrittää. 

– Osaako se paistaa pullaa?

– Enpä taida osata. Mitenkä niin?

– Meillä on vain yksi vapaa paikka ja se on leipuri-kondiittorille. Muuta ei ole. Ja kortistoon se ei voi täällä päästä, kun ei ole täällä asuva. Sen pitäisi anoa kortistoon omassa kunnassa. (Viikkosanomat 5/1957.)

Katkelma on Simopekka Nortamon reportaasista. Nortamo, sittemmin Helsingin Sanomien päätoimittaja, oli erinomainen kirjoittaja - ja tärkeässä roolissa Hesarin viikonvaihdesivujen ja Kuukausiliitteen luomisessa.

Miten hienosti teksti voikin välittää sihteerin ja työnhakijan välisen asetelman! Dialogin tehokkuuden ansiosta tunnelma on käsinkosketeltava. Mutta toimisiko pätkä vielä paremmin ilman sihteeri Rädyn puhetavan selittävää kappaletta, "show, don't tell" -ohjetta noudattaen? Ymmärtäisimmekö pelkän dialogin?

Tarinallisen jutun kirjoittaja joutuu jatkuvasti puntaroimaan kertovan tekstin ja faktuaalisen taustadiskurssin välillä. Kuinka paljon tapahtumia pitää ankkuroida, millaisia todisteita pitää antaa? Miten ujuttaa dataa tekstin sekaan niin, ettei kerronnan virta katkea?