Lehtijutun aloituksen suomalaiset toimittajat ovat oppineet jo aika hyvin. Kuvailua käytetään edelleen turhan paljon, mutta kahvilakuvauksia ei onneksi enää niin usein.
Aloituksen ohella toinen erityisen tärkeä jutun osa on lopetus. Mihin mielentilaan lukija jää jutun luettuaan? Loppuuko teksti jutun aiheeseen (konkreettinen) vai teemaan (abstrakti)? Onko loppu lohdullinen ja rauhoittava vai pyrkiikö se shokeeraamaan? Aktivoiko se toimimaan?
Tänäinen Hesarin Hitaat -juttu "Joka viides lapsi jää yksin" on koko matkaltaan karua luettavaa, mutta lopetus se vasta jysäyttääkin pahan olon. Toimii. Joskus tarvitaan järeämpiäkin keinoja.
Aloituksen ohella toinen erityisen tärkeä jutun osa on lopetus. Mihin mielentilaan lukija jää jutun luettuaan? Loppuuko teksti jutun aiheeseen (konkreettinen) vai teemaan (abstrakti)? Onko loppu lohdullinen ja rauhoittava vai pyrkiikö se shokeeraamaan? Aktivoiko se toimimaan?
Tänäinen Hesarin Hitaat -juttu "Joka viides lapsi jää yksin" on koko matkaltaan karua luettavaa, mutta lopetus se vasta jysäyttääkin pahan olon. Toimii. Joskus tarvitaan järeämpiäkin keinoja.
Toimii juu :( Ei oikein tiedä, mihin sitten jatkaisi.
VastaaPoistaJaana
Hei Jaana,
VastaaPoistablogin asetukset ovat jotenkin pielessä, kun en saanut ilmoitusta kommentistasi lainkaan.
Jepjep. Olen lukenut paljon lehtijuttuja ja analysoinutkin melkoisen kasan, mutta harvoin iskee noin kovaa. Taustalla oli varmasti sekin, että aihe sivuaa omaa elämää. Se tietenkin vahvistaa kokemusta hirveästi.
Kevättä!
Maria