Siirry pääsisältöön

Raskas puuvilla

Paikkasin aukon sivistyksessäni ja hain aamulla kirjastosta Marja-Leena Mikkolan klassikon Raskas puuvilla. Vasemmistoradikaali raportti koostuu Finlaysonin naistyöntekijöiden haastatteluista vuosilta 1970 ja 1971.

Sisältö on hämmentävää, ihmiskohtalot pysäyttäviä. Hyvä muistutus siitä, millaisen tien suomalainen yhteiskunta on sadan vuoden aikana kulkenut. Kuten takakansitekstissä todetaan, "kirja ei pyri luomaan objektiivista kuvaa tekstiiliteollisuudesta tai sen asemasta suomalaisessa elinkeinoelämässä. Nämä naiset puhuvat omalla suullaan, tuotantoprosessin inhimillisen tekijän näkökulmasta".

Haastattelut on purettu monologeiksi, jotka ulkoisesti muistuttavat hyvinkin tämän hetken aikakauslehtijournalismille tyypillistä monologia. Tekstit ovat lyhyehköjä, taiten editoituja: niissä on säilytetty esimerkiksi deiktisiä elementtejä ja puhujalle ilmeisen tyypillisiä fraaseja. Toisaalta tekstit ovat ehyt, selvästi saman toimittajan kokoama ja käsittelemä, kokonaisuus.
Kun minä menin lääkärille ihottumasta, jonka olin saanut teryleenipölystä, niin eihän se sitä katsonutkaan, kun näytin sitä ihottumaa. "Se on sukkanauhan hankauma", se kurahti. Ihottuma minua vaivaa, ja orlonipöly on vielä pahempaa kuin teryleeni. Minulla on liian pieni ja helposti rasittuva sydän, mutta muuten olen ollut terve. Työtapaturmia on kyllä ollut: kalalangassa löin käteni häkkikoneeseen, ja kerran venähti selkä, kun nostin painavaa laatikkoa. Sitä ei meinannut saada tapaturmaksi millään. Tuli tapaturmalaitokselta kirje kotiin, että se johtuu vain heikosta selästä. Kirjoitin sinne oikein pahan kirjeen, ja rahat tulivat parin viikon kuluttua.
No, minä olen nyt tässä missä olen. Pojat ovat ammattimiehiä, ja tyttökin on jo töissä. Ei tässä ole kerinnyt omaa etua milloinkaan katsomaan. Miehiä kohtaan ei ole kiinnostusta pahemmin herännyt, kun minä plikan isän jätin. Ei ole ollut kiinnostusta niillä markkinoilla. On ollut aina niin paljon touhuakin, ettei ole ehtinyt omaan napaansa tuijottaa. Tanssimisesta tosin tykkään, ja käyn kesäisin Työväen kesäkodin tansseissa. Ei ole kiinnostusta mennä tuonne ravintolaan, missä on äijämiehiä ympäripäissään. Minä olen vähän sen sortin ihminen, että minua ei nuo tilapäissuhteet kiinnosta ollenkaan. Jos eteen sattuisi sympaattinen mieshenkilö, niin kyllä sen pitäisi olla sitten pitemmällä tähtäimellä.

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Klikkiotsikot edistävät yhteiskunnan polarisaatiota

Lapsen ulkovaatteet likaantuivat päiväkodissa Helsingissä: Nyt vanhempi vaatii rahaa. Näin otsikoi Helsingin Sanomat verkkojuttunsa 11.11.2024. Otsikko antoi ymmärtää, että lapsen ulkovaatteet likaantuivat normaalissa päiväkodin toiminnassa ja että vanhemman vaatimus oli kohtuuton ja vailla perusteita. Tilaaja pääsi lukemaan jutun, josta selvisi, että päiväkodin eteiseen oli jätetty laatikko, josta oli vuotanut maalia lapsen vaatteille, ja että Helsingin kaupunki itse asiassa oli jo päättänyt maksaa huoltajalle korvauksen pilalle menneestä vaatteesta. Korvaus oli siis oikeutettu eikä tapahtuneessa ollut mitään kohauttavaa. Päivän edetessä otsikko muuttui muotoon Lapsen ulkovaatteet sotkeentuivat maalista päiväkodissa Helsingissä: Vanhempi vaati rahaa. Tällöin otsikosta sai tietää, etteivät vaatteet likaantuneet tavanomaisissa ulkoleikeissä. Väärinymmärtämisen mahdollisuuksia oli silti yhä. Vastaavia harhaanjohtavia otsikkoja julkaistaan eri medioissa päivittäin. Joskus ilmiöt vy...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Uskotko ihmeisiin?

Olin syksyllä 2015 kouluttamassa tarinallisen journalismin perusteita erään mediakonsernin työntekijöille. Tauolla vaihdoin muutaman sanan yhden toimituspäällikön kanssa. Hän kertoi, että heidän merkittävin kilpailijansa ei itse asiassa ollut toinen vastaava mediatalo, vaan sivusto Arvostettu.com. Nieleskelin kahviani hämmentyneenä. Arvostettu.com oli valmiiksi pureskeltuja tunnereaktioita tarjoava verkkosivusto, jonka otsikot olivat kohtuuttoman pitkiä ja kertoivat usein, monennenko vauvan kohdalla lukija purskahtaisi nauramaan tai mitä uskomatonta kuvaruudun vasemmasta reunasta pian tulisi. Sivusto aliarvioi lukijoiden älyllisen kompetenssin lohduttomalla tavalla, ja siitä huolimatta moni tolkullisena pitämäni ihminen jakoi sisältöjä somessa mielellään. Olin vuonna 2017 Informaatiolukutaidon päivillä keynote-puhujana. Kerroin puheessani edellisen anekdootin ja pohdin asiaa seuraavasti: On hyvin ymmärrettävää, että ihmisillä on kaipuu nähdä ja kuulla hellyttäviä ja positiivisia asioit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Faktaa fiktion keinoin

Kertomuksellisessa eli tarinallisessa journalismissa kerrotaan todellisesta maailmasta käyttäen fiktiolle tyypillisiä kerrontakeinoja, kuten dialogia​, kohtauksia ja cliffhangereita. Tyypillisiä kertomuksellisuutta hyödyntäviä juttutyyppejä ovat esimerkiksi reportaasi ja henkilöjuttu.  Kertomuksellisen journalismin ensisijaisena tavoitteena ei ole tiedonvälitys​​, vaan elämysten ​tarjoaminen ja ymmärryksen lisääminen. Kun perinteinen uutinen nojaa ​ajatukseen objektiivisesta tiedosta, kertomuksellisessa journalismissa ymmärretään, että eri ihmisten tulkinnat samasta tapahtumasta voivat olla hyvinkin erilaisia ja silti kaikki totta. Tämä ei saa ​silti ​johtaa totuuden hylkäämiseen. Tarinalliseen juttuun ei saa keksiä sisältöä, vaan kaikkien tosina esitettyjen tapahtumien ​​on pidettävä paikkansa yksityiskohtia myöten. Fakta ei saa livetä fiktion puolelle.  Kertomuksellisista jutuista on yleensä löydettävissä voima ja vastavoima. Voima voi olla esimerkiksi kahden ihmisen väl...
Lue lisää