Lähden ensi viikolla Pariisiin kaunokirjallisen journalismin konferenssiin. Esitän siellä artikkelin, jossa pohdiskelen tablettiympäristössä julkaistun narratiivisen journalismin autenttisuutta ja referentiaalisuutta, muun muassa. Siis mitä pitkälle tekstille tapahtuu, kun se siirretään digiympäristöön?
Audio, video, linkit ja muut tekstiä täydentävät materiaalit ovat omiaan lisäämään tarinan autenttisuutta. Esimerkiksi Atavistin juttu Stray Bullet saa hurjasti pönkkää näistä elementeistä. Tarinan minäkertoja, valkoinen miestoimittaja, on kirjoittanut kirjan tummaihoisesta miehestä, joka teini-iässä ampui kadulla toisen teinin ja joutui vankilaan. Atavistin juttu kertoo ystävyydestä, joka toimittajan ja vangin välille kirjan kirjoittamisen aikana kehittyi. Kuulustelunauhojen pätkät, nauhoitetut puhelut ja muu data paitsi lisäävät tarinan toden tuntua, myös vahvistavat eläytymistä.
Mutta liika on liikaa. Joskus jutuissa on liikaa elementtejä, ja eläytyminen, immersio, kärsii. Atavistissakin on tehtävä valinta: jos kuuntelen tarinan äänikirjana, kartat ja muut multimediaelementit on pakko sulkea pois. Jos luen tekstin itse, elementit kyllä toimivat.
Tästä pääsemme vastakkainasetteluun native apps vs. HTML5. Tutkimukset ovat osoittaneet, että tabletin käyttäjät eivät ole oikein omaksuneet appseja, vaan pukkaavat lukemaan lehtiäkin verkkoselaimella. Sanotaankin, että appsit alkavat olla jo ihan passé, kun HTML5:llä pystyy tekemään saman selaimella ja paremmin.
Yksi perustelu HTML5:n suosimiseen on se, että se palauttaa tekstille verkkoon lähtökohtaisesti kuuluvan ominaisuuden, eli linkkiytymisen maailman kaikkiin muihin teksteihin. Appsit kun ovat luonteeltaan suljettuja. Verkko taas on avoin.
Tarinan immersiivisyyden kannalta en ole ollenkaan varma siitä, että verkottuminen maailman kaikkiin muihin teksteihin on hyvä asia. Se mikä alkaa määrätietoisena navigointina, muuttuukin epämääräiseksi ajelehtimiseksi ja lopulta lukija uupuu aalloille. Aivot eivät jaksa prosessoida kaikkea hajanaista informaatiota, juonen pää karkaa ulottumattomiin.
Ihan niin kuin teksti itsessään tulee pitää ehyenä ja virtaavana, myös monimediaelementit pitäisi saada sopeutumaan tähän samaan virtaan. Muuten tarinan lumo hajoaa. Toistaiseksi olen sitä mieltä, että appsit ovat selainta parempia tarinankerronnan paikkoja.
Audio, video, linkit ja muut tekstiä täydentävät materiaalit ovat omiaan lisäämään tarinan autenttisuutta. Esimerkiksi Atavistin juttu Stray Bullet saa hurjasti pönkkää näistä elementeistä. Tarinan minäkertoja, valkoinen miestoimittaja, on kirjoittanut kirjan tummaihoisesta miehestä, joka teini-iässä ampui kadulla toisen teinin ja joutui vankilaan. Atavistin juttu kertoo ystävyydestä, joka toimittajan ja vangin välille kirjan kirjoittamisen aikana kehittyi. Kuulustelunauhojen pätkät, nauhoitetut puhelut ja muu data paitsi lisäävät tarinan toden tuntua, myös vahvistavat eläytymistä.
Mutta liika on liikaa. Joskus jutuissa on liikaa elementtejä, ja eläytyminen, immersio, kärsii. Atavistissakin on tehtävä valinta: jos kuuntelen tarinan äänikirjana, kartat ja muut multimediaelementit on pakko sulkea pois. Jos luen tekstin itse, elementit kyllä toimivat.
Tästä pääsemme vastakkainasetteluun native apps vs. HTML5. Tutkimukset ovat osoittaneet, että tabletin käyttäjät eivät ole oikein omaksuneet appseja, vaan pukkaavat lukemaan lehtiäkin verkkoselaimella. Sanotaankin, että appsit alkavat olla jo ihan passé, kun HTML5:llä pystyy tekemään saman selaimella ja paremmin.
Yksi perustelu HTML5:n suosimiseen on se, että se palauttaa tekstille verkkoon lähtökohtaisesti kuuluvan ominaisuuden, eli linkkiytymisen maailman kaikkiin muihin teksteihin. Appsit kun ovat luonteeltaan suljettuja. Verkko taas on avoin.
Tarinan immersiivisyyden kannalta en ole ollenkaan varma siitä, että verkottuminen maailman kaikkiin muihin teksteihin on hyvä asia. Se mikä alkaa määrätietoisena navigointina, muuttuukin epämääräiseksi ajelehtimiseksi ja lopulta lukija uupuu aalloille. Aivot eivät jaksa prosessoida kaikkea hajanaista informaatiota, juonen pää karkaa ulottumattomiin.
Ihan niin kuin teksti itsessään tulee pitää ehyenä ja virtaavana, myös monimediaelementit pitäisi saada sopeutumaan tähän samaan virtaan. Muuten tarinan lumo hajoaa. Toistaiseksi olen sitä mieltä, että appsit ovat selainta parempia tarinankerronnan paikkoja.
Kommentit
Lähetä kommentti