Siirry pääsisältöön

Tarina verkossa - avoimena vai suljettuna?

Lähden ensi viikolla Pariisiin kaunokirjallisen journalismin konferenssiin. Esitän siellä artikkelin, jossa pohdiskelen tablettiympäristössä julkaistun narratiivisen journalismin autenttisuutta ja referentiaalisuutta, muun muassa. Siis mitä pitkälle tekstille tapahtuu, kun se siirretään digiympäristöön?

Audio, video, linkit ja muut tekstiä täydentävät materiaalit ovat omiaan lisäämään tarinan autenttisuutta. Esimerkiksi Atavistin juttu Stray Bullet saa hurjasti pönkkää näistä elementeistä. Tarinan minäkertoja, valkoinen miestoimittaja, on kirjoittanut kirjan tummaihoisesta miehestä, joka teini-iässä ampui kadulla toisen teinin ja joutui vankilaan. Atavistin juttu kertoo ystävyydestä, joka toimittajan ja vangin välille kirjan kirjoittamisen aikana kehittyi. Kuulustelunauhojen pätkät, nauhoitetut puhelut ja muu data paitsi lisäävät tarinan toden tuntua, myös vahvistavat eläytymistä.

Mutta liika on liikaa. Joskus jutuissa on liikaa elementtejä, ja eläytyminen, immersio, kärsii. Atavistissakin on tehtävä valinta: jos kuuntelen tarinan äänikirjana, kartat ja muut multimediaelementit on pakko sulkea pois. Jos luen tekstin itse, elementit kyllä toimivat.

Tästä pääsemme vastakkainasetteluun native apps vs. HTML5. Tutkimukset ovat osoittaneet, että tabletin käyttäjät eivät ole oikein omaksuneet appseja, vaan pukkaavat lukemaan lehtiäkin verkkoselaimella. Sanotaankin, että appsit alkavat olla jo ihan passé, kun HTML5:llä pystyy tekemään saman selaimella ja paremmin.

Yksi perustelu HTML5:n suosimiseen on se, että se palauttaa tekstille verkkoon lähtökohtaisesti kuuluvan ominaisuuden, eli linkkiytymisen maailman kaikkiin muihin teksteihin. Appsit kun ovat luonteeltaan suljettuja. Verkko taas on avoin.

Tarinan immersiivisyyden kannalta en ole ollenkaan varma siitä, että verkottuminen maailman kaikkiin muihin teksteihin on hyvä asia. Se mikä alkaa määrätietoisena navigointina, muuttuukin epämääräiseksi ajelehtimiseksi ja lopulta lukija uupuu aalloille. Aivot eivät jaksa prosessoida kaikkea hajanaista informaatiota, juonen pää karkaa ulottumattomiin.

Ihan niin kuin teksti itsessään tulee pitää ehyenä ja virtaavana, myös monimediaelementit pitäisi saada sopeutumaan tähän samaan virtaan. Muuten tarinan lumo hajoaa. Toistaiseksi olen sitä mieltä, että appsit ovat selainta parempia tarinankerronnan paikkoja. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Matti Kuusela ja faktan ja fiktion suhde

 Aamulehti päätyi poistamaan 551 toimittaja Matti Kuuselan kirjoittamaa juttua verkosta , kun lehdestä vuonna 2020 eläkkeelle jäänyt Kuusela tunnusti tuoreessa omaelämäkerrassaan keksineensä tapahtumia juttuihinsa. Lisäksi Aamulehti teki muokkauksia kolmeen juttuun, jotka jätettiin verkkoon. Kuusela hämmentyi ratkaisusta. Hän ihmetteli Ylen videolla , kuuliko Aamulehden johto vasta nyt tarinallisesta journalismista ja featuresta. Kuusela kertoo käyttäneensä fiktiota ehkä seitsemässä jutussa ja uskoo lukijoiden erottaneen keksityt kohdat tosista. Vuonna 1956 syntyneen Kuuselan ura venyy monelle vuosikymmenelle. Journalismin standardit ovat muuttuneet tänä aikana huomattavasti. Tekstien tyylillinen variaatio oli 1980- ja 1990-luvuilla huomattavasti laajempaa, ja tulkinnan vastuuta jätettiin enemmän lukijalle. Esimerkiksi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä työskennellyt Esa Kero kirjoitti monitulkintaisia, reippaasti fiktion puolelle kurkistelevia tekstejä . Ei silloinkaan tosin ih

Klikkiotsikot edistävät yhteiskunnan polarisaatiota

Lapsen ulkovaatteet likaantuivat päiväkodissa Helsingissä: Nyt vanhempi vaatii rahaa. Näin otsikoi Helsingin Sanomat verkkojuttunsa 11.11.2024. Otsikko antoi ymmärtää, että lapsen ulkovaatteet likaantuivat normaalissa päiväkodin toiminnassa ja että vanhemman vaatimus oli kohtuuton ja vailla perusteita. Tilaaja pääsi lukemaan jutun, josta selvisi, että päiväkodin eteiseen oli jätetty laatikko, josta oli vuotanut maalia lapsen vaatteille, ja että Helsingin kaupunki itse asiassa oli jo päättänyt maksaa huoltajalle korvauksen pilalle menneestä vaatteesta. Korvaus oli siis oikeutettu eikä tapahtuneessa ollut mitään kohauttavaa. Päivän edetessä otsikko muuttui muotoon Lapsen ulkovaatteet sotkeentuivat maalista päiväkodissa Helsingissä: Vanhempi vaati rahaa. Tällöin otsikosta sai tietää, etteivät vaatteet likaantuneet tavanomaisissa ulkoleikeissä. Väärinymmärtämisen mahdollisuuksia oli silti yhä. Vastaavia harhaanjohtavia otsikkoja julkaistaan eri medioissa päivittäin. Joskus ilmiöt vy

Faktaa fiktion keinoin

Kertomuksellisessa eli tarinallisessa journalismissa kerrotaan todellisesta maailmasta käyttäen fiktiolle tyypillisiä kerrontakeinoja, kuten dialogia​, kohtauksia ja cliffhangereita. Tyypillisiä kertomuksellisuutta hyödyntäviä juttutyyppejä ovat esimerkiksi reportaasi ja henkilöjuttu.  Kertomuksellisen journalismin ensisijaisena tavoitteena ei ole tiedonvälitys​​, vaan elämysten ​tarjoaminen ja ymmärryksen lisääminen. Kun perinteinen uutinen nojaa ​ajatukseen objektiivisesta tiedosta, kertomuksellisessa journalismissa ymmärretään, että eri ihmisten tulkinnat samasta tapahtumasta voivat olla hyvinkin erilaisia ja silti kaikki totta. Tämä ei saa ​silti ​johtaa totuuden hylkäämiseen. Tarinalliseen juttuun ei saa keksiä sisältöä, vaan kaikkien tosina esitettyjen tapahtumien ​​on pidettävä paikkansa yksityiskohtia myöten. Fakta ei saa livetä fiktion puolelle.  Kertomuksellisista jutuista on yleensä löydettävissä voima ja vastavoima. Voima voi olla esimerkiksi kahden ihmisen välinen rakk